Italialaistapaaminen 

Karitsoinnit on ohi, kylvötyöt takana ja lomittaja häärää läävässä, joten on aika lähteä muutamaksi päiväksi tuulettumaan. Aikataulua ei ole mihinkään suuntaan sovittuna, joitakin ajatuksia toki on.

Ensimmäinen kohde onkin ajankohtainen Olkiluoto Rauman "takana", huomenna perjantaina nimittäin eduskunta äänestää viidennestä atomivoimalasta. Päätin mennä katsomaan miltä se touhu atomivoimalassa oikein näyttää, jotta voin antaa edustajilleni arkadianmäellä ohjeet miten tulee äänestää !

Matkaan siis Säkylän Pyhäjärven kautta. Yllättävän lähellä tämä voimala onkin, eihän tänne ollut matkaa kuin pyöreästi 120 km. Touhu näytti hyvin organisoidulta, eivät päästäneet ketään ajamaan suoraan alueelle vaan portille piti pysähtyä ja mikrofonin ja kaiuttimen välityksellä kysellä että sopiiko tulla käymään. Portti aukeni ja sain ajaa peremmälle esittelytiloihin. Tietoa oli runsaasti tarjolla ja tulin vakuuttuneeksi asiasta, joten soittelin edustajat läpi ja kehotin puoltamaan hanketta huomisessa äänestyksessä. Sitten kilautin kaverille Alavudelle, jotta sopiiko tulla ehtoolla kylään. Yökortteeri oli siinä samalla mielessä, mutten hänelle siitä mitään tuossa vaiheessa maininnut.

Atomien luota Olkiluodosta jatkoin sitten matkaa Texel kasvattajakollega Veli Aholan luokse. Siinä ehtoon esillä katsottiin tilukset, koneet ja karja. Myöhemmin illalla emäntä laittoi pizzaa ja kyytipojaksi saimme vähän viintä, joten yöksihän sinne oli jäätävä !

Ja aamusella kun talon väki lähti töihin piti vieraankin hivuttautua tien päälle. Seuraava kohde oli sitten tämä kuuluisa Suomen suurin kyläkauppa Töysässä. Olin pihamaalla ensimmäisten joukossa, kauppakaan ei ollut vielä auki mutta ravintola-osaston puolelle pääsi jatkamaan kahvinjuontia ja päivän lehdetkin siinä samassa ehti lukemaan ennenkuin päästiin kaupan puolelle.

Mukavan näköinen miljööhän tuo kauppapaikka oli, pääsisäänkäyntikin oli kuin vanhaan aittaan olisi mennyt ! Ravintola oli tehty vanhaan massiiviseen kivinavettaan.

No olihan siellä kaupassa yhtä sun toista muttei mitään semmoista mitä olisi välttämättä pyörän selässä pitänyt ruveta mukana raahaamaan. Sattumalta juuri tuona samaisena päivänä otettiin  käyttöön vastarannalla, omistajan pihapuutarhan puolella "vesiputoukset", seitsemän puroa taisi ruveta solisemaan suihkulähteestä rinnettä pitkin alaspäin jokeen.

Ennen yhtätoista piha alkoi olla jo piukassa autoja, joten minua ei enää siellä kaivata, kun en mitään merkittäviä ostoksiakaan pystynyt tekemään. On tuolla kyläkaupalla melkoinen vetovoima, ihmisiä tulee linja-autolasteittain maan ääristä ja ulkomailtakin asti ostoksille, säästämään !? No ei muuta kuin menox sano Annie Lenox ja keula kohti keski-suomea. Martin kievarissa tuli alku-iltapäivästä poikettua syömään, kuulemma juoksija Martti omisti senkin Lomakouheronsa lisäksi, vanhaan läävään oli tämäkin ravintola rustattu, oikein viksusti, ei siinä mittään !

Hankasalmea kohti pikkuhiljaa suunnistelen ja vastaan tulee kyläkauppa tien vieressä, Häkkisen kyläkauppa, Laukaan tienoilla ja sinnehän oli ihan pakko poiketa katsomaan millainen on oikea pieni kyläkauppa. Aikalailla toisensorttinen kuin se aamullinen kyläkauppa ! Ostin sieltä vähän välipalaa, tuplan ja limsan. Niitä siinä kaupan edustalla penkillä mutustellessani paikalle kurvaa Varaderolla paikallinen rakennusfirman työnjohtaja, jonka kanssa sitten haastellaan niitä näitä reilu kotvanen.

Siitä sitten kohti Hankasalmea Lievestuoreen kautta, ja voihan pentele, lipeä-altaan hajut tuntuu edelleen ! Hotelli Tulikettu löytyy tien vierestä ja ei muuta kuin ilmoittautumaan, huonetta hakemaan ja taloksi. Paikalle oli ilmaantunut kohtuullisesti muitakin italialaisella kaksipyöräisellä liikkujia.

Saunaan tietysti piti ensimmäiseksi päästä ja sehän onnistui. Pääsimme aivan uuteen savusaunaan, itse asiassahan se oli vielä vähän keskeneräinen, puruja oli pukuhuoneen lattialla, kalusteita puuttui ym. pientä mutta itse sauna toimi. Paikan omistaja taisi käyttää meitä motoristeja koekaniineina, elikkä testasi oliko rakennelma onnistunut ja selkiääkö saunoja hengissä ulos ! Selvittiin, sauna läpäisi testin !

Illaksi oli järjestty vähän ohjelmaakin mutta pääosin vapaan seurustelun merkeissä ilta siinä baaritiskin ääressä kului.

Sitten seuraavana aamuna oli ohjelmassa retki Keski-Suomen Ilmailumuseoon Tikkakoskelle. Ajokunnon selvittämiseksi paikalle oli pyydetty poliisit puhalluttamaan kuskeja, jotka epäilivät ajokuntoaan. Osa pitkään baarin puolella viihtyneistä kuskeista ei arvattavastikaan ollut ajokunnossa, joten heiltä tämä ilmailu-osuus jäi toiseen kertaan !

Ajokuntoiset sitten lähtivätkin porukalla kohti Tikkakoskea, oli mukavaa välillä ajella isomman porukan mukana.

Paikalla oli paikallisen lentokerhon opas esittelemässä koneita. Tässä on muutama kuva paikan päältä, mutta paremman selostuksen koneista saa osoitteesta:

Finnish Air Force Museum - Keski-Suomen Ilmailumuseo

Kierroksen jälkeen lähdinkin sitten taas omille teilleni suunnaten kulkuni kohti itärajaa, aamupäivällä olin ottanut puhelun Tohmajärvelle Oxford Down kollega Outi Sirolalle ja pyytänyt audienssia. Reitti kulki Varkauden,

Heinäveden ja Rääkkylän kautta. Mukavia tieosuuksia.

Sinistä tietä pitkin löysin perille grillistä nousevien herkullisten tuoksujen johdattelemana. Outi perheineen olikin jo aloitellut ateriointia ja liityin seuraan. Uutisissa sitten mainittiin että viides ydinvoimala tulee äänin 107-92. Lobbaukseni oli mennyt perille, meiltähän tämä käy !!!

Sovittiin että tilukset, uusi läävä ja lampaat katsotaan sitten aamusella. Ylöspito oli perinpohjaista, saunakin oli taas ohjelmassa, tottakai ! Ilta ja osittain yökin kului maailmaa parantaen ja välillä eurolauluja kuunnellen, oli nimittäin euroviisujen aika.

Tutustumiskierroksen jälkeen juotiinkin sitten jo lähtökahvit, kun isäntä rupesi kyselemään, että mihinköhän aikaan se vieras olisi kotona jos nyt lähtisi !? Elikkä oli parempi lähteä kun rajavartiolaitoksen majuri rupeaa tuommoisia kyselemään.

Nyt on reissulla tähän mennessä käyty tapaamassa lampurikollegoita sekä motoristikollegoita, mutta sukulaisia en ole vielä häirinnyt elikkä hoidetaan sekin puoli kuntoon. Suuntana siis Simpeleen siiat ja Parikkalan piiat Kiteen  kautta. Simpeleellä pitää maataloa serkkupoika ja saman talon toisessa päässä hänen vanhempansa eli kummienoni ja -tätini.

Tilalla on tuotantosuunta vaihtunut lypsylehmistä emolehmien kautta välitysvasikkakasvatukseen.

Isäntä itse ei ollut kotona mutta muut olivat. Tilukset, koneet ja mullit tietysti katsottiin ja kuulumisia vaihdettiin usean tunnin ajan ja ei puhettakaan, että olisin päässyt tyhjällä vatsalla kotimatkalle.

Väistämätön tosiasia on kuitenkin se, että kotiin pitää lähteä ja niinpä sitten kotimatkalle. Ensin Imatra ja sitten Lappeenrannan seuduilla tapahtui semmoista mitä ei joka päivä liikenteessä näekään, soramonttuajoissa kylläkin, ajelin nimittäin hyvää vauhtia ja saavutin edellä-ajavan autojonon, jonka perään jäin kun en viitsinyt heti ohitse lähteä kun jonkinmoista taajamaa oli edessäpäin.

Ilmeisesti tuon letkan viimeisen auton kuski katsoi enemmän taustapeilistä minua kuin edessä täysin suorana jatkuvaa tietä, koska auto siirtyi oikealle ja edelleen oikealle, kunnes heijastimella varustetut aurausmerkit rupesivat lentelemään ja sitten siitä edelleen syvemmälle tienpenkan pohjalle ! Tätä jatkui useita satoja metrejä, sillä eihän henkilöautolla sieltä pehmeältä hiekkapenkalta niin vaan takaisin tielle tullakaan. Siinä oli kaverilla kädet täynnä töitä vähän aikaa kun koetti hallita ajokkiaan kaltevalla sorapikataipaleella, pölinä vaan kävi, mutta onneksi ei vastaan tullut isompia kiviä tai kantoja.

Tilanteen alettua jättäydyin kauemmaksi seuraamaan katseella, että kuinkas äijän käy ! Mutta ei siinä mittään, kaveri sai tilanteen pikkuhiljaa hallintaan ja kurvasi takaisin tielle ja jatkoi matkaa niinkuin mitään merkillistä ei olisi tapahtunutkaan. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut, pakoputki näytti olevan normaalia lähempänä tienpintaa, haisi pahalle ja sauhusi, kuumaan katalysaattoriin oli tietysti tarttunut heinää, kanervaa tms kasvillisuutta, jotka siinä sitten rupesivat kytemään. Auto ei sentään ruvennut palamaan vaan pikkuhiljaa muutaman kilometrin päästä savu hälveni.

No se siitä, näkyvyyden palattua menin autosta ohitse ennenkuin siitä rupeaisi osia tippumaan. Loppumatkalla ei enää mitään yhtä hauskaa tapahtunutkaan. Kouvola, Lahti, Riihimäki, Forssa ja Loimaa, kotona ollaan.