Matkareitti:

Tämä on matkakertomus Merja ja Lauri Leinosen seikkailusta helteisellä Tanskanmaalla 16-21.elokuuta 2002.

Juttu on julkaistu Lammas ja vuohi lehdessä n:o 4/2002

Laivalla Tukholmaan, perjantai 16.elokuuta

Ajellaan perjantaina iltasella reilut 50 km Loimaalta Turun satamaan ja lastaudutaan laivaan kahdeksan jälkeen.  Autojen ja rekkojen lisäksi mukaan tulee lähes kolmisenkymmentä muutakin motoristia, lähinnä ulkomaaneläjiä näyttävät olevan; ruotsalaisia, saksalaisia ja italialaisiakin, jotka ovat olleet Suomessa reissaamassa ja useimmat jatkavat täältä ”Mälären-järven ympäriajoihin”.

Ruotsin halki Tanskaan,  lauantai 17.elokuuta

No niin, nyt matkanteko varsinaisesti alkaa lauantaina aamuseitsemältä Tukholman satamasta, ruvetaan etsimään E4 tienviittoja. Laajat tietyöt keskustassa hiukan hidastavat matkantekoa, mutta sitten lähdetään matkaamaan Ruotsin halki; Södertälje, Norrköping, Linköping, Jönköping ja viimeinkin Helsinborg kahvitunnin aikoihin eli kello 15.00. Matkaa kertyi noin 600 km,  puuduttavaa moottoritietä melkein koko matka. Ruotsalaiset eivät tuota 110 km:n moottoritienopeusrajoitusta kovinkaan orjallisesti noudata.

Sitten lautalla Tanskan puolelle Helsingöriin.

Lautta maksoi 115 SKR. Ensin lähdetään ajelemaan kohti Kööpenhaminaa ja tutustutaan paikalliseen liikennekulttuuriin eli mennään nopeusrajoitusten mukaan, täälläkin moottoriteillä rajoitus on 110 km/h. Pian kuitenkin huomaan, jotta tuolla nopeudella ollaan lähinnä tientukkona, joten maassa maan tavalla tai maasta pois ja nostetaan nopeutta ensin 120:een ja sitten vielä 130:een, jolloin jo aletaan pysymään pelissä jotenkuten mukana.

Kööpenhaminan lähestyessä kaistoja tulee yksi lisää ja nopeudet senkun nousevat, autoja menee kahta kaistaa pitkin ohitse, hurjimmat lähes kahtasataa. Toteamme Tanskan nopeusrajoitukset lähinnä vitsiksi! Liikenne kyllä sujuu jouhevasti. Kun Sjellannista on selvitty, saavumme Ison Beltin sillalle, jolla on pituutta penkereineen 13,5 km. Sillan kannatinpalkit kohoavat merenpinnan yläpuolelle 254 m. Siltaa rakennettiin 12 vuotta ja se valmistui 1998. Siltamaksu oli 120 DDK.

Matka jatkuu Odensen sivuitse Fyn saaren läpi ja Pikku Beltin silta yhdistää sen tuohon suurimpaan Tanskan osaan eli Jyllantiin. Ajetaan kohti pohjoista, Århus tulisi jossain vaiheessa vastaan, muttei mennä sinne asti, vaan ruvetaan etsimään  yösijaa pikkukylästä nimeltä Skanderborg. Eka leirintäalueelta löytyykin heti sopiva mökki. Matkaa tuli taitettua Tanskan puolellakin jo kolmisensataa kilometriä, joten päivän ajomäärä, lähes 900 km on ihan kohtuullinen ja kävelykin sujuu vielä hyvin, koska matkalla pysähdyttiin jaloittelemaan aina, kun oli ajettu 120-150 km.

Päivä ammatti-asioiden parissa, sunnuntai 18.elokuuta

Sunnuntaina aamutoimien jälkeen suuntaamme kohti Skorringia ja olemme oikeassa osoitteessa; Skorringvej 66, Farre Hede hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksää, joten ehdimme vaihtaa tuoreimmat kuulumiset isäntämme/sähköposti-ystäväni Erik Raagaard Nielsenin kanssa, ennen paikallisten Texel jalostajien yhteispalaveria. Tuliaisina Suomesta meillä oli tietysti kossupullo ja Texel yhdistyksen lippis.

Näitä Texel pässihuutokauppoja on pidetty tällä paikalla vuodesta 1998 alkaen ja kyseessä on yksityisen jalostajan pihapiiri eli isäntämme  Erik Raagaad Nielsen on ollut naapureineen tilaisuuden puuhamiehenä jo useamman vuoden. Tuolle alueelle on keskittynyt useita Texel jalostajia. Lähin on saman kylätien varressa, välimatkaa alle 300 m. Aluksi Erik toivotti englannin kielellä meidät lämpimästi tervetulleeksi Tanskaan kaukaa pohjolan perukoilta. Sitten hän jatkoi puheen pitämistä paikallisella murteella, josta en kyllä juurikaan tolkkua saanut. Tervetuliaismaljana oli ”yskänlääkemukillinen” Gammel Dansk bitteriä ja sen kanssa kakunpalanen. Tapahtumaan oli saapunut myös 18 ruotsalaista kolmella henkilöautolla.

Sitten kymmeneltä, kun maljat oli juotuna, päästiin asiaan eli päätuomari Peter Jensen rupesi laittamaan pässejä ulkomuodon perusteella paremmuusjärjestykseen. Avustajana hänellä oli Ruotsin Texel yhdistyksen uusi puheenjohtaja Torgil Möller.  Ensin vuosikkaat pässit, joita oli 11 kpl. Hän katseli ja pyöri pässien ympärillä, pyysi taluttajia vaihtamaan pässien paikkaa keskenään, välillä kävelytettiin pässejä laajassa ympyrässä ja lopulta pässit järjestyivät riviin siten, että paras tuli vasemmanpuoleiseksi, toiseksi tullut siihen viereen jne. Sitten toisena ryhmänä tulivat pässit, jotka olivat syntyneet 22.2.-12.3. (18 kpl). Kolmannessa ryhmässä olivat nuorimmat pässit, jotka olivat syntyneet 13.3.-9.4. (16 kpl) eli yhteensä pässejä oli 45 kpl, ilmoittautuneista 4 oli jäänyt pois. Pässit olivat 17:ltä eri tilalta.

Jotta touhusta ei olisi meinannut saada minkäänlaista tolkkua, kukin ryhmä näistä oli edelleen jaettuna neljään eri luokkaan, käsittääkseni ”verinäytteistä otettujen scrabie-genotyyppiluokitusten” mukaan. Tätä jaotteluahan ei meillä vielä tunneta, mutta kun ruotsalaiset suunnittelevat sen käyttöönottoa, tulee se piakkoin meillekin. Ryhmien välillä piti pitää metrin välimatka! Kyseessä oli kuulemma pelkkä muodollisuus, scrabietahan ei ole Tanskasta tavattu, mutta näiden genotyyppiluokitusten mukaan nyt toimitaan.

Kun jokainen ryhmä oli pantu paremmuusjärjestykseen, valittiin sitten koko tilaisuuden ”Mr Texel” ja se oli se nuorimmaisen ryhmän voittanut pässi n:o 40, syntynyt 29.3. S-indeksi sillä oli 103. Tuo kokonaisindeksihän Tanskassa muodostuu kahdeksasta osa-indeksistä, jotka olivat välillä 95-113, mutta niitähän tässä kisassa ei huomioitu. Itse asiassahan indekseiltään voittaja oli huonommasta päästä, mutta oli helppoa hyväksyä tuomarien ratkaisu.

Arvostelun jälkeen kello 11.00-13.00 oli väliaika, jolloin oli mahdollisuus nauttia tanskalaisia voileipiä ja paikallista olutta eli pilsneriä, 4,7 alc-%. Samaan aikaan alkoi ostajia saapua paikalle tutustumaan eläimiin ja kaikki pässit ultra-äänimitattiin ruokatauon aikana ja millit laitettiin näkyville sukutodistukseen, jollainen oli jokaisen häkin kyljessä kiinni. Sijoitus arvostelukisassa oli jo myös sinne merkittynä.

Huutokauppa

Kello 13.00 alkoi huutokauppa. Myyntijärjestys oli sellainen, että ensin myytiin vuosikkaitten arvostelukisan voittaja ja loput sijoitusjärjestyksessä. Seuraavaksi vanhemman karitsaryhmän voittaja jne. ja kolmantena ryhmänä nuorimman ryhmän voittaja jne. Paikallista murretta ymmärtämättömänä oli kyllä mahdotonta pysyä kärryillä siitä, missä mennään. Tarjotut summat meklari ilmoitti satoina kruunuina, 17 sataa jne, joka ei yhtään helpottanut kuullun ymmärtämistä. Tiettyjä ”liturgioita” meklarilla oli. Niistä saattoi jotain päätellä, mutta kun se kuuluisa tanskalainen kuuma peruna pyöri koko ajan meklarin suussa, suurin osa sanomasta meni ohitse. Aika eksoottinen kokemus koko tapahtuma sinänsä, etten sanoisi, että peräti extreme  kokemus!

Ensimmäisenä myytiin siis vuosikkaitten voittaja, jolla ainoana sakissaan oli indeksi alle sadan ja hinnaksi tuli 8000,-. Kaikki kertomani hinnat ovat Tanskan kruunuissa, joka on noin 80 penniä vanhaa rahaa. Toinen ja kolmas jäivät myymättä, neljänneksi tulleen hinnaksi tuli 10000,- eli se oli päivän kallein pässi. Sijoitukseltaan 6. myytiin hintaan 2500,- ja sijoitukseltaan 11. hintaan 2700,- Muut jäivät myymättä joko kiinnostuksen puutteen tai korkean lähtöhinnan takia. Keskihinnaksi tuli 5800,-

Seuraavaksi myytiin ”vanhempien” karitsoiden ryhmä; yksitoista myytiin kaikkiaan kahdeksastatoista. Voittaja jäi myymättä, korkein hinta tuli viidennelle, 6100,- ja halvin meni tonnilla. Keskihinnaksi tuli 2227,27. Indeksit vaikuttivat hintaan tässä ryhmässä enemmän kuin vuosikkaissa.

Viimeinen myyntiryhmä oli nuorimmat karitsat, myyntitulos oli määrällisesti huonoin, viisi myytiin kuudestatoista. Ryhmänsä ja koko päivän voittaja eli se Mr Texel myytiin hintaan 5800,- Ruotsiin. Ostaja oli avustavana arvostelutuomarinakin toiminut Ruotsin Texel yhdistyksen uusi puheenjohtaja Torgil Möller, kuinkas muuten! Kakkonen ja nelonen myytiin kolmeen tonniin ja kolmonen kahteen tonniin ja vielä kymppi tonnilla eli keskihinnaksi tuli tässä sarjassa 2960,-. Tämä samainen Möller osti toisenkin pässin, sen Scandinavian Geneticsin; Scantics Askin, joka näkyy yhdessä kuvassa häkissä vasemmalla. Se ei ollut huutokaupassa mukana, mutta kun Torgil latoi 8000,- Erikin kouraan, kaupat tuli.

Tanskan hintataso on vielä järkevällä tasolla, mutta Erik kertoi, että Skotlannissa Lanarkin Texel pässihuutokaupassa kalleimman pässin hinnaksi nyt elokuussa oli tullut yli 90 000 £ eli yli 1.000.000 DDK. Vanhassa valuutassamme siis yli 800 000 markkaa.

Se kuulemma on toiseksi paras hinta maailmassa, mitä tekupässistä koskaan on maksettu! Asia piti tietysti kotona netistä tarkistaa ja kyllä asia näin on, katso itse, osoite on: http://www.texel.co.uk/sales/2002/scot_national.html  Kuten Erik sanoi: We should be in the busines in UK! 

Ja kun kello oli 15.00, huutokauppa oli ohi.  Kotvasen siinä vielä turistuamme isäntäväen ja Torgil Möllerin kanssa, nostimme kytkintä ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Ajeltiin Ålborgin ja Frederikshavin kautta aivan Tanskan pohjoiskärkeen Skageniin ja vielä sinne huipulle, Grenen nimiseen paikkaan.

Sielläpäin olikin melkoiset hiekkadyynit, miljardeja motteja hienoa hiekkaa kätevästi kasoissa maanpinnan yläpuolella. Ei tarvitsisi kaivella pohjavesien joukosta niin kuin täällä kotonapäin. Sieltä rantadyyneiltä oli merelle mahtavat näköalat, hienot uimarannat ja liikenne merellä oli kohtuullisen vilkasta, laskin viitisentoista isoa rahti-alusta horisontissa.

Jatkoimme Hirtshalssiin ja taas piti ruveta pikkuhiljaa kartasta katselemaan, olisiko lähistöllä sopivaa majoitustilaa tarjolla. Rannikolla etelään, Lanstrupin paikkeilla oli useampiakin leirintä-alueita, joten sinne suunnataan, mutta ensin poikettiin matkan varrella kyläkaupasta hakemassa vähän ilta-ja aamupalaa takakonttiin.

Hiekkaa ja hellettä, maanantai 19.elokuuta

Ja matka jatkuu taas maanantaina aamusella. Ensimmäisenä vastaan tulee Lokken tai Lökken, suomalaisista aakkosista kun puuttuu tuo poikkiviivalla oleva o, niin useimmat Tanskan nimet täytyy kirjoittaa väärin. Niin, tuo Lökken on vastaava paikka kuin mitä meillä on Kalajoen hiekkasärkät, turistirysä, ajetaan ohi! Suunnataan tietä n:o 11 pitkin länteen päin, kohti rantavalleja. Thyholmin jälkeen siirrymme rantatielle (181) Lemvigin kautta.

Melkoiset on olleet aikoinaan maansiirtopuuhat, kun Atlanttia on taltutettu eli suojavalleja merta/nousuvettä vastaan rakennettu.  Hvide Sanden nimisessä paikassa mentiin uimaan. 

Palvelu ja opastus oli kyllä heikkoa suomalaisiin uimarantoihin verrattuna, ensinnäkin parkkipaikka oli haisevan kalatehtaan takapihalla ja siitä rannalle matkaa puolisen kilometriä, joka piti talsia upottavassa ”lentohiekassa”. Rannalla ei ollut pukukoppeja, ei laituria, ei edes penkinpätkää, ei mitään! Toisaalta, upeaa hiekkarantaa kyllä piisasi silmänkantamattomiin. No ei muuta kuin siinä hietikolla uimapuvut päälle ja veteen, emme sentään olleet sattuneet nudistirannalle.

Uinti siinä helteessä piristi mukavasti, käytiin useita kertoja aalloilla kellumassa, kun aurinko paahtoi niin kuumasti, että uinnin virkistävä vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Pikkuinen tuulenvire piti huolta siitä, että vaatteet siinä rantahietikolla rupesivat pikkuhiljaa peittymään hiekkaan! Kun sitten oltiin raahauduttu takaisin kulkuvälineen luo, uinnin virkistävä vaikutus oli muisto vain.

Matka jatkui kotia päin, ensin Verdeen ja sieltä E20 vei Pikkun Beltin sillalla ja Fyn saaren läpi Ison Beltin sillalle. Siinä sillan Sjellannin puoleisessa päässä on ”kylä” nimeltä Korsor ja sieltä löytyi leirintä-alue, jossa yövyttiin.

Takaisin Tukholmaan, tiistai 20.elokuuta

Tiistaina aamusella jatkettiin pikkuteitä n:o 265 ja 151 pitkin kohti Kööpenhaminaa, Naestvedin ja Kogen kautta. Ajettiin rantabulevardia pitkin mahdollisimman pitkälle Kööpenhaminaan ja vasta viime tingassa mentiin E20-moottoritielle, joka meni aivan Kastrupin lentokentän vierestä. Saavuttiin Öresundin sillalle, ensin mentiin 4 km meren alla tunnelissa, sitten 4 km keinotekoisella saarella ja sitten alkoi se uusi 7,8 km pitkä uusi silta, joka yhdistää Tanskan ja Ruotsin.

Silta otettiin käyttöön heinäkuussa 2000. Sillan toisessa päässä on Malmö, josta jatketaan E20-tiellä Helsingborgiin asti ja siitä palataan samoja jälkiä pitkin, joita oltiin tultukin, Tukholmaan. Satamaan opastus oli mielestäni hiukan huonosti järjestetty, viitat saattoi käsittää monella tavalla ja ensin tietysti valitsin väärän tulkinnan ja ajoin paristakin kohtaa harhaan. Autoja oli kaistat täynnä ja vauhti kovaa, mutta onnistuin kuitenkin liittymien kautta kaartamaan takaisinpäin ihan sääntöjen puitteissa ja laivalle ehdittiin kuitenkin tuntia ennen lähtöä kuten pitikin. Vaimoa jännitti tilanne niin paljon, ettei hän uskaltanut edes kelloa katsoa!

Kotiin, keskiviikko 21,elokuuta

Laivamatka sujui normaalisti, verovapaat ostokset; korillinen kaljaa pihasaunamökille, tupakkakartongit naapurin isännille ja karkit lapsille. Kotona Loimaalla oltiin aamuyhdeksältä ja loppupäivä menikin aikaerosta toipumiseen !!! Kilometrejä kertyi kolmisen tuhatta.

Farre Hede Texel

Farre Hede Texel on isäntämme lammastilan nimi. Erik Raagaard Nielsen aloitti texelien jalostuksen v.1973 eli voidaan puhua jo konkarista. Jalostuseläinten ulkomaanvientejä on ollut mm. Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin, Englantiin, Skotlantiin, Jugoslaviaan ja nyt viimeksi myös Ruotsiin. Eläintautien suhteen tilalla on puhtaat paperit, esim.  maedi-visnaa on tuloksetta etsitty v.1980 alkaen ja scrabieta v.1997. Todistuksia muistakin tutkimustuloksista löytyi runsaasti. Naapuritilalla Erik piti vapaaehtoisessa karanteenissa viittä uuhta karitsoineen. Uuhet hän oli tuonut viime vuonna kantavina Hollannista.

Scandinavian Genetics

Scandinavian Genetics on tanskalaisten texel- jalostajien viime vuonna eli v.2001 perustama yhdistys. Isäntämme Erik Raagaard Nielsen on siinä mukana puuhamiehenä. Toiminta-ajatuksena on edelleen parantaa tanskalaisten texel- katraiden laatua, pakastaa ja myydä huippupässien spermaa kotimaahan ja ulkomaille. Norjaan on jo viety spermaa. Pakastettu sperma otetaan käyttöön, kun on saatu k.o. pässien jälkeläisistä ja jälkeläisten jälkeläisistä kasvu-, lihakkuus- ja muut indeksit. Täten saadaan varmistettua huippupässien siementen saatavuus, vaikka itse pässi olisi jo vainaa. Toisaalta, jos käy niin, ettei pässi osoittautunutkaan niin hyväksi kuin aluksi oli odotettu, tuhotaan ”epäkelpo” sperma.

Mitä jäi mieleen; (h)ajatelmia

·        Vehnän puinti oli menossa; suurin osa puimureista ajoi ilman silppuria, joten pyörö-ja kanttipaaleja tehtiin aivan uskomattomia määriä. Siellähän pahnaa poltetaan puun sijasta, koska

·        Metsiä ei juurikaan ole, koko matkan aikana nähtiin vain muutama kunnollinen talousmetsä ja ainoastaan yksi metsä, josta oli tukkeja juuri kaadettu.

·        Tuulimyllyjä (sähköntuotantoon) oli joka paikassa, enemmän tai vähemmän.

·        Maatalouskalusto; puimurit, traktorit ja paalaimet olivat uudehkoja ja suuria.

·        Karitsanlihasta saatava teurashinta (U2) on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessakin eli noin 3,5 €/kg + alv

·        Poliiseja näkyi koko aikana vain kaksi kappaletta,  toinen ohjasi liikennettä yhden pikkukylän kohdalla paikallisessa naisten kuntovitonen tapahtumassa ja toinen seurasi katseella liikennettä Ison Beltin sillan kupeella, ilman tutkaa. Pysähdyimme myös samalle kielletylle alueelle ottamaan kuvia sillasta, muttei se häntä juurikaan häirinnyt.

·        Hyvännäköisiä pässejä oli huutokaupassa riittävästi tarjolla.

·        Kaiken kaikkiaan alueellisesti pieni Tanska on suuri maatalousmaa.