|
|
|
|
Tämä oli sellainen ex tempore matka. Tytär oli lähdössä Sotkamoon kaverinsa luokse pariksi päiväksi ja kyseli; että mitenkäs sinne pääsee ? No minähän lupauduin kuskiksi.
Keskiviikko aamupäivällä lähdettiin reissuun. Menomatka kulki ensin Forssan ja Riihimäen kautta Lahteen ja sitten vitostietä Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin kautta Kuusamoon. Suorin tie alkumatkasta olisi tietysti ollut Tampereelta Jyväskylään, mutta sehän oli vielä remontissa.
Tytär jäi Sotkamoon ja minä jatkoin matkaa vielä ohi Kuusamon, olin sieltä varannut yökortteerin tutuilta lampureilta.
Suomussalmella, matkalla pohjoiseen, korpien keskellä, aivan yllättäen tien oikealla puolella on pelto täynnä väkeä ! No nyt voinkin sitten kameran kaivaa esiin. Tähän asti ei mitään merkillistä ollut näkynytkään, paitsi Siilinjärven jälkeen oli Pöljän kylä ja koulu.
Illalla saavun majapaikkaani Kuusamon Korhosille Käylän kylään, Rukan ohitse Sallaan päin. Matkaa Koivusuolta kertyi 1050 km. Ilta kului saunoen ja kuulumisia vaihtaen. Seuraavana aamuna katsottiin isäntäväen kanssa vähän paikkoja.
"Kohtuullinen" määrä kiviä kerättynä viereisestä pellosta !
Ja ei muuta kuin menox, sano Annie Lenox. Ajelen Sallan ja Savukosken kautta pikkuteitä pitkin Sodankylään. Aika suoria ja kapeita polkuja !
Saariselällä piti tietysti poiketa Kaunispään huipulle kahville.
Ennen Inaria on näköalapaikka Inarin järvelle.
Utsjoella ukkostaa ? No ei muuta kuin sekaan vaan, säilyin kuitenkin edelleen kuivana.
Utsjoen kirkkotuvat. Koska matkat ovat Lapissa pitkiä, seurakuntalaiset rakensivat 1800-luvulla kirkon lähistölle tupia, joissa yöpyivät. Kirkossa käyntiin saattoi parhaimmillaan / pahimmillaan kulua lähes viikko !
Ja sitten Saamen sillasta yli Norjan puolelle. Kuva on lainattu Utsjoen kunnan sivuilta.
Kuivaa on ollut Lapissakin, Tenojoki virtaa kovin vaisusti jos verrataan edelliseen kuvaan.
Kuvia "Tenojokisuistosta"
Ja yöksi takaisin kotimaahan yöpymään Nuorgamiin.
Aamusella taas Norjan puolelle ja kohti Kirkkoniemeä, joka on tärkeä kaivos- ja telakkateollisuuden keskus. Matkan varrella oli kymmenkunta kilometriä tieosuutta, jolla ei saanut pysähtyä, kuvaamisesta puhumattakaan. Siellä oli jotain Natomeininkejä.
Kirkkoniemi koki kovia toisessa maailmansodassa. Saksalaisia oli miehitysjoukkoina Kirkkoniemessä yli 30 000 sotilasta neljän vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan lähistöllä oli puoli miljoonaa saksalaista sotilasta. Hitler yritti hyökätä tätä kautta Muurmanskiin Venäjälle, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Puna-armeija pakotti heidät perääntymään ja siinä yhteydessä Kirkkoniemeä ilmapommitettiin yli 300 kertaa, ainoastaan Maltaa pommitettiin useammin toisessa maailmansodassa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että koko kaupunki pommitettiin maan tasalle ja paetessaan saksalaiset polttivat loputkin. Ainoastaan 20 rakennusta jäi pystyyn koko kaupungissa.
Kaupungin alla peruskalliossa sijaitsee pommisuoja, jonne kaikki kaupungin silloiset asukkaat (800 henkeä) mahtuivat suojaan. Andersgrotta on suoja nimeltään. Nykyään asukkaita on 3300.
Ja sitten kohti Ivaloa, tässä vaiheessa tuli jonkin verran vettä taivaalta niskaan. No ei se mitään, sateen sattuessa ajetaan sateessa. Vajaan tunnin sitä kesti.
Inarinjärven maisemia
Tankavaaran kultakylä
Voimalaitoksia matkan varrella.
Ennen Posiota tuli vastaan Metsähallituksen luonnonsuojelualue, jossa piti piipahtaa katsomassa.
Metsähallitus - Luonnonsuojelu - Auttiköngäs Komiat oli kelohonkakämpät.
Kolmas ja viimeinen yöpymispaikka tällä reissulla oli Kuusamossa, majoittuneena oli yksi toinenkin reissumies.
Aamusella ensin Sotkamoon, sieltä tytär mukaan ja sitten kotia kohti. Paluumatkalla ajoin ensin Kärsämäelle ja sieltä vähän matkaa nelostietä Pihtiputaan ja Viitasaaren ohi. Sitten pikkuteitä pitkin reittiä: Karstula, Haapamäki, Ruovesi, Kuru, Ylöjärvi, Nokia, Huittinen, Oripää ja Koivusuo. Kilometrejä kertyi noin 3700 km neljän päivän aikana.
|
